tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ideointi

IDEOINTIA

Lähdimme rakentamaan barbien asukokonaisuutta etsimällä sopivaa ja yhtenäistä teemaa kolmelle barbin asulle. Meitä kiinnostivat seuraavat teemat:

- 20-luku
- 50-luku
- 80-luku
- Eri vuosiluvut eri asukokonaisuuksissa
- cry-baby
- Dolly Parton
- Balettitanssija
- Eloveena
- Hoppari/surffari
- iltapuvut
- Tuhkimo/les miserables
- avaruus
- retro
- keiju/satu
- Bond
- Elokuvat


Meillä oli monista teemoista hienoja asuideoita, mutta yleensä vain joku innostui teemasta. Lopulta me kaikki innostuimme 50-luvusta ja päädyimme suunnittelemaan siihen sopivat asut. Myöhemmin tarkentui vielä, että tekisimme jokainen 50-luvun mekon. Jokaisella meillä oli idea, jonka halusimme toteuttaa. Toteutuksen osalta päädyimme ratkaisuun, että jokainen toteuttaa yhden puvun. Tämä sen takia, että asumme kaikki eri paikkakunnilla. Kun olemme saaneet kaikki mekot valmiiksi, valitsemme mikä barbin asu tulisi näyttelyyn esille.

Miltä 50-luku sitten näyttää? Tässä teemaa kuvakollaasien avulla:






Coctail-mekko, Tiina

Pikkumusta
Kun teemaksemme muotoutui 50-luku, miun ensimmäinen ajatus oli Audrey Hepburn ja kellohameet. Pikkumusta löi 50-luvulla itsensä läpi uudelleen klassisena coctailpukuna. Siitä tuli monikäyttöinen puku, joka täytyi vaatekaapista löytyä. Se sopi tilanteeseen kuin tilanteeseen. Muokkasin pukua Audrey Hepburnin asusta elokuvassa Aamiainen Tiffanylla (1961). Tällöin pikkumustan asema oli jo vakiintunut, mutta Givenchy teki siitä raikkaamman ja nuorekkaamman version.

Virikekuva, NJ Stevensonin Muodin vuosikymmenet: 1800-luvulta nykypäivään.



Lähdin liikkeelle siitä, että muotoilin lakanakangasta Barbin päälle ja leikkasin siitä summittaiset kaavat. Tasossa muotoilin kaavoja vielä lisää. Lähtökohtana oli saada mahdollisimman helposti puettava malli. Mietin ensin saumaa taakse, mutta proto vaiheessa huomasin, että voin muotoilla mekkoa vyötäröltä jo sen verran kaavaan, ettei siihen tarvitse tehdä erikseen muotolaskoksia. Yritin tehdä mekon myös mahdollisimman vähillä saumoilla ja jos halkion olisi laittanut selkään, olisi sinne joutunut tekemään vielä erikseen sauman helmaan saakka. Alusta asti oli selvää, että valitsen materiaaliksi joustavan kankaan, mikä helpottaa myös pukemista. Edellä mainituista syistä ratkaisin pukemisen, niin että sen voi pujottaa alakautta ja olkaimet kiinnitetään tarralla selkäosaan kiinni.
Ensimmäinen proto tasossa.

Ensimmäiseen prototyyppiin kokeilin vyötärön istuvuuden parantamiseksi framillonnauhaa. Siitä sai kätevästi sopivan levyisen halkaisemalla nauhan kahtia. Protomekossa kuitenkin siksak näytti vähän kököltä, joten lähdin muokkaamaan kaavaa vähän istuvammaksi sivusaumoista. Lisäksi ensimäisen proton helmaliehuke oli hiukan liian lyhyt, joten sitä täytyi pidentää. Lisäksi siitä huomasi, miten päin sivusaumat kannattaa ommella jotta helmaliehukkeen saisi vähän kohoaman. Proton tein trikookankaasta.
Ensimmäinen proto päällä.

Ensimmäinen ja toinen proto.



Kuva kuinka kaava muokkaantui. Takakappaletta jotui hiukan kaventamaan.

Lopulliset kaavat.

 
Muutoksien jälkeen teintoisen prototyypin, jossa vielä testasin kaavan toimivuutta. Tämän jälkeen ompelin valmiin tuotteen valitusta mustasta joustavasta kankaasta. Työssä käytin saumuria sivusaumoihin ja helmaliehukkeen ompeluun. Olen iloinen, että sain omalla saumurillani vaivattomasti kolmilankaisena hyvän jäljen aikaan. Muotolaskokset tein ompelukoneella ja kaula-aukon ja kädentien käänteet ompelin käsin. Tarranauhan palaset ompelin koneella.

Puettaessa, mielestäni mekko istuu melko kivasti vaikka muotolaskokset eivät ole oppikirjanohjeen kohdalla. Viimeistelyyn käytin vyötärölle satiininauhaa, jonka saa laitettua rusetille. Mietin, pitäisikö se tehdä kiinteäksi, mutta sitten päätin sen jättää pukijan rusetoitavaksi ja silloin nauhan väriäkin voi halutessaan vaihdella. Asuun tein lisäksi hatun virkkaamalla kotiväki-langasta. Hattuun en löytänyt mitään kivaa ohutta valkoista kangasta, joten päädyin sen viimeistelyssä myös satiininauhaan. Kummatkin nauhat ovat peräisin jostakin ostetun vaatteen ripustusnauhasta. Toiseksi asusteeksi virkkasin malliltaan yksinkertaisen laukun, joka on päältä auki, joten sinne voi halutessaan jonkun pienen aarteen laittaa.
Valmis asu.
Virkattu laukku.

Myyntiä varten ompelin mekon, hatun ja kassin langalla kartonkiin kiinni ja liimasin siihen virikekuvan ja tietoa mekon alkuperästä. Valitettavasti myyntipakkauksesta miulla ei ole valokuvaa.

Lopuksi vieläAnttilan käsityötuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessin ja Papanekin tuotteen funktioanalyysiä hyödyntäen kommentointia projektin suunnittelusta ja etenemisestä.

Anttilan käsityötuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessin teoreettinen malli (Anttila 1996, 150.) jakautuu seuraaviin osa-alueisiin: Alkumielikuvan luominen ja ratkaisun hahmottaminen, tekijän omat resurssit, prosessin ulkopuoliset resurssit, tuotoksen suunnittelu, valmistusprosessin suunnittelu ja palautekanavat.

Työmme tarkoituksena oli tehdä Nukkemuseo Suruttomalle Barbin asuja näyttelyyn ja myyntiin. Sisäistä mielikuvaa loimme miettiessämme teemaa tuleville asuille. Miulla oli aika vahvana mielikuvana tanssipuku ja pikkumusta. Hankin kirjastosta kirjoja sivuten 50-luvun pukeutumista ja meille nousseista teemoisa miulle muotoutui ajatus tehdä pikkumusta. Vahvin mielikuva tuli Audrey Hepburnin pikkumustasta.

Miuta hiukan hirvitti lähteä tekemään Barbin vaatteita, ovathan ne niin pieniä ja miten pienillä saumavaroilla täytyy vaatteet valmistaa. Tietenkin materiaalien menekki oli pieni. Tehtävä ei ollut kaikkein motivoivin. Kuitenkin odotukset oli positiiviset, sillä luotin meidän ideaamme 50-luvun asuista.

Ulkopuolisiin resursseihin vaikutti se, että me kaikki asuimme eri paikkakunnilla, parin tunnin ajomatkan päässä toisistamme ja mekkojen täytyi valmistua suhteellisen lyhyessä ajassa. Nukkemuseolle kuitenkin tuoteprojektimme vaikutti olevan tärkeä. Luokassa oli rajallinen määrä materiaalia ja mekkooni ei tahtonut sopivaa löytyä. Kuitenkin asun kangas menekki oli pieni ja löysin kangaskaupan palakankaista pienen palan soveltuvaa kangasta. Asukokonaisuuden muut materiaalit löytyivät kotoa.

Tuotoksen suunnitteluun vaikutti kohderyhmä, lapset. Asun tuli olla kestävä, ettei siitä irtoa mitään ylimääräistä ja helposti puettava. Mielestäni puettavuus onnistui työssäni paremmin kuin osasin odottaa. Voi olla, että pikkumusta ei ole lasten ensimmäinen suosikki asu, mutta se on kuitenkin olennainen osa 50-lukua ja saattaahan Barbin vaatteita ostaa muutkin kuin lapset.

Valmistusprosessin suunnittelu varsinaisesti käynnistyi kun muotoilin lakanakankaan Barbin päälle ja sain siitä alustavan kaavan, jota muokkaamalla valmistin ensimmäisen prototyypin. Tosin tätä ennen miulla oli jo melko vahva kuva siitä mitä olen tekemässä. Ensimmäinen prototyyppi oli hyödyllinen, sitä pyöritellessä sain ratkaistua kiinnitysmekanismin ja totesin, että vyötärölle ei ole hyvä laittaa framillon-nauhaa. Lisäksi sain tarvittavaa tieto helmaliehukkeesta, lähinnä sen pituudesta ja ompelutavasta. Ensimmäisen prototyypin jälkeen piirsin kaavat, joista tein vielä toisen prototyypin varmistaakseni kaavan toimivuuden. Tämän jälkeen ompelin valmiin asun ja virkkasin asuun kuuluvat asusteet. Ajattelin, että kengät eivät ole tarpeelliset myyntiasuun, ne on niin pieniä ja yleensä hukkuvat helposti. Lisäksi käytössämme ollut massa oli vaikea muotoilun jälkeen irrottaa Barbin jalasta, jotta sen olisi voinut uunissa kovettaa. Työskentelyn eteneminen sujui melko mutkattomasti, mutta aikaa vievää se oli.
Palautetta yritin hankkia 4-vuotiaalta tytöltä, mutta sen hetken keskittymiskyky ei oikein riittänyt palautteen saamiseksi. Kuitenkin mekon puettavuus oli materiaalivalinnan ja kaavaratkaisun ansiosta helppo eikä lasten tarvitse yrittää pujottaa käsiä kädenteistä. Tuote on menossa vasta esille, joten sen vaikutusta ympäristöön on vaikea arvioida. Vertaispalaute oli positiivista.

Lavatanssimekko, Tanja


50-luvun lavatanssimekko


Kun päätimme tyttöjen kanssa, että teemamme olisi 50-luku, minulle nousi heti mieleen pallokuosiset lavatanssimekot. Ensimmäisenä aloin etsiä kuvia Internetistä ideointini pohjaksi.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun ompelen barbin vaatteita. Projektin aloitus tuntui hankalalta, sillä en ole vaatteitakaan paljon tehnyt. Kaavoitus oli siis uusi juttu. Kun minulla kuitenkin oli valmis idea, aloin kokeilla erilaisia kaavoja hahmotellen. Hahmottelun apuna käytin Jette Riisgard Ternsoen OMPELE Barbien puvusto -kirjaa.

Yläosan kaava muotoutui moneen otteeseen, sillä tein 4 erilaista protoversiota siitä. Barbin muodot asettivat haasteen, sillä halusin yläosan istuvan hyvin. Ensimmäisessä protomekossa kokeilin ommella yläosan käyttäen kahta kappaletta päällekäin, mutta en pitänyt siitä, että sauma jää eteen näkyviin. Kahdesta seuraavasta protosta miulla ei valitettavasti ole kuvia. Niissä kokeilin kankaan käyttöä tukikankaalla ja ilman. Viimeisessä versiossa käytin tukikangasta tukemiseen, sillä kangas istui kauniimmin yksinkertaisena.

Seuraavassa näkyy miten ensimmäinen protomekkoni onnistui.



Ensimmäinen yläosan proto. Ommeltu kaksinkerroin.


Tältä se sitten näytti.





Yläosan ompelun jälkeen ompelin yläosan alaosaan kiinni. 

Rypytin helmaa hieman nuppineulojen avulla.


Proto valmis ja näyttää toimivalta. Huom. Alahelman huolittelu puuttuu.



Tyypillisissä 50-luvun mekoissa on halterneck- kiinnitys. Jätin mekostani sen kuitenkin pois, mikä helpottaa barbin pukemista ja selkeyttää pukua.

Ala-osasta halusin kellohelman. Lopuksi en kuitenkaan päätynyt täydelliseen kellohelmaan, sillä se ei laskeutunut kauniisti.

Yhtä protokappaletta sovitti 5-vuotias serkkuni. Tässä työvaiheessa mekko oli yhtenäinen. Olin siis ommellut tyllikerrokset alaosaan kiinni. Serkulleni mekon pukeminen oli kuitenkin hankalaa. Vyötärön kohdalla oli liikaa tavaraa ja barbin jalat sotkeutuivat tylliin. Tästä syntyi ratkaisu, että erottaisin tyllit pois hameesta ja tekisin erillisen alushameen. Nämähän olivatkin tyypillinen osa 50-luvun muotia.

Seuraavaksi vaiheita varsinaisen mekkoni ompelusta:


Tässä on siis kaikki ommeltavat osat. Alushame (barbin päällä), hameosa ja yläosa. Huom. Kellohelmasta on otettu myöhemmin pala pois.


Yläosa ommeltuna. Huolittelin kaikki reunat siksakilla ja tein päärmeen yläreunaan. 




 Tässä näkyy siis alushameen ensimmäinen tyllikerros neulattuna.



Tässä kuva tyllin toisen kerroksen neulauksesta. Toinen tyllikerros on siis ensimmäistä kerrosta lyhyempi ja se on taitettu kahtia niin, että ylempi kerros jää alempaa kerrosta pidemmäksi. Näin syntyy kolme eri mittaista kerrosta tylliä vain kahdella ompelukerralla!


 Ompeluvaihe sujui helposti hyvän neulaamisen ansiosta!

Tyllin ompelun jälkeen ompelin alushameen takaosaan sauman. Tämän jälkeen ompelin alushameen yläreunaan kuminauhan. Näin alushame on helppo pukea barbin päälle.  


Sitten ompelin yläosan yhteen alaosan kanssa oikeat puolet vastakkain. Kuten kuvasta näkyy, ompelin yläosaan taakse vielä tarranauhan kiinnitystä varten.


Ja valmis mekko! Barbi on valmis lavatansseihin!


Tässä mekko takaa. Mielestäni mekon takaosastakin tuli siisti.


Kuten aikaisemmasta kuvasta voi nähdä, niin tein barbilleni vielä laukun tanssimekon kaveriksi.
Laukku on tehty nahasta. Yksi kappale on taitettu kolmin kerroin ja liimattu kuumaliimalla. Väliin pujotin nahkasuikaleen hihnaksi. Ompelin laukkuun myös napin koristeeksi. Laukun suunnittelu ja tekeminen oli todella kivaa.


 Tässä näkyy mekko myyntipaketeissa:



Myyntipaketin etupuoli.


Myyntipaketin takapuoli.


Laukussa oleva nappi saattaa irrota ja aiheuttaa tukehtumisvaaran. Tämän takia en suosittele laukulla leikkimistä alle 3-vuotiaille.

Olen mekkooni tyytyväinen. Prosessin aikana sain tukea ryhmältäni. Heidän kanssaan puntaroin eri vaihtoehtoja. Barbin vaatetta tehdessäni opin lisää kokonaisesta käsityöstä. On tärkeää, että kaikki työvaiheet tehdään huolella, eikä vain keskitytä itse tekovaiheeseen. Ideointi ja suunnittelu ovat myös tärkeitä työvaiheita, kuin myös valmiin työn arviointi. Loppuarviointina toimi ryhmäläisten vertaispalaute, mikä oli positiivista.




Näyttelymekko, Paula

Näyttelymekko


50- luvun varmistuttua teemaksemme, tiesin heti, että haluaisin tehdä teemalle tyypillisen kellohelmaisen tanssiaismekon. Leveään helmaan halusin yhdistää venekaula-aukon. Ideoinnissa apuna käytin Cry-baby elokuvaa sekä John Peacockin kirjaa Länsimainen puku antiikista nykyaikaan. Eniten vaikutteita lopulliseen työhöni tuli Cry-baby elokuvan päähenkilön hienostoelämästä.







Oikeanlaisen kankaan löytäminen oli haaste. Prototyypit olin tehnyt tavallisesta lakanakankaasta, mutta halusin juhlallisuuden näkyvän myös kankaassa. Löysin luokasta ohutta sinistä vuorikangasta, jossa oli ihana himmeä kiilto, hillitympi kuin mitä esimerkiksi satiinissa. Kangas ei kuitenkaan sellaisenaan sopinut mekkoon, vaan minun piti silittää kankaaseen kiinni erillinen tukikangas, joka teki kankaasta hieman jämäkämpää ja paljon ommeltavampaa.

Ensimmäisen prototyyppini muotoilin suoraan kankaalla barbin päälle, hameosan piirsin ensin harpin avulla leivinpaperille, jotta saisin tehtyä siitä täyskellon.
En ollut ensimmäiseen versioon kuitenkaan tyytyväinen, etenkään hameosaan, täyskello oli liian leveä eikä laskeutunut kauniisti. 
Tämän vuoksi kokeilin opettajalta saatuja kaavoja yläosaan toisessa prototyypissäni muokaten pääntietä venemäisemmäksi sekä vähensin kellohameen leveyttä ¾ kelloon. Kokeilin tehdä yläosan kaksinkertaisena, jotta välttyisin käänteitä sekä näkyviltä saumoilta. Yläosa oli kuitenkin liian raskaan näköinen eikä muotolaskoksia saanut asettumaan tarpeeksi hyvin.
Kolmannen prototyypin yläosasta tein samoilla kaavoilla, mutta yksinkertaisella kankaalla, mistä otin mallia lopulliseen työhön.

Lopullisen työni ompelin pääosin käsin, koska en halunnut mekon oikealle puolelle lainkaan tikkejä näkyviin, lukuun ottamatta takaosan tarranauhakiinnitystä, näin sain myös käänteet asettumaan tasaisemmin ja kauniimmin kuin koneella ommellessa. Takasaumaa ommellessa vielä sovitin mekkoa Barbille ja kavensin hameosan leveyttä, jotta mekko pääsisi oikeuksiinsa.

Mekkoja työstäessä emme olleet vielä valinneet, minkä mekon valitsemme näyttelyasuksemme. Sen vuoksi pohdin paljon sitä, miten teen mekosta hyvin puettavan ja mitä kiinnitysratkaisua tulen käyttämään. Päädyin tarranauhaan, jolla sai tukevan ja napakan kiinnityksen, mutta sen vuoksi mekkoon oli tehtävä ompelukoneella sauma takapuolelle, jotta kiinnitys olisi mahdollisimman vahva. Pelkkä käsinompelu ei olisi riittänyt pitämään tarranauhan ompeleita, vaan se olisi käytettäessä luultavasti repeytynyt.

Olin varannut hieman tylliä ommellakseni mekkoon alushameen tyllistä, mutta vähitellen asun valmistuessa tulin siihen päätökseen, että mekko ei tarvinnut tylliä alleen, vaan ennemminkin se olisi saanut muuten niin siron vaatteen vaikuttamaan raskaalta.

Tein Barbille lopuksi vielä pienen laukun nahkasta koneella ommellen, tarranauhan ompelin käsin.

Työssä olen erityisen tyytyväinen yläosaan sekä etupuoleen. Yläosaa jouduin kaventamaan melko lailla sekä sivusaumoista että muotolaskoksista, jotta sain siitä tyköistuvan. Venekaula-aukkoa kaavoittamaan ja kääntämään moneen otteeseen, ennen kuin siitä tuli istuva.


Pohdintaa

Yhteistä pohdintaa projektin jälkeen